”Kaikki mikä oli sun on nyt mun...”
– Julma Henri
Ohjaus: Rahi Anil Barve
Käsikirjoitus: Rahi Anil Barve, Mitesh Shah, Adesh Prasad,
Anand Gandhi
Pääosat: Sohum
Shah, Deepak Damle, Mohammad Samad
Kesto: 1 t 44 min
Ikäraja: 16
Night Visions Back to Basics toi Suomen kankaille varmasti
ensimmäistä kertaa intialaisen kauhuelokuvan. On aina ilahduttavaa katsoa
kauhuelokuvia muualta kuin tutuista Hollywood-ympyröistä. Sama pätee tietysti
kaikkiin laadukkaisiin elokuviin genrestä riippumatta. Vaikka Bollywood tuottaa
määrällisesti maailman eniten elokuvia ja Intialla on yksi menestyneimmistä
elokuvan tuotantokoneistoista, harva näistä elokuvista päätyy länsimaihin
minkään näköiseen levitykseen. Suomeenkin Bollywood on rantautunut lähinnä
tanssiharrastajien piiriin.
Tumbbad on kolmeen osaan jaettu tarina ahneudesta.
Sen keskiössä on taru fiktiivisestä hindujumala Hastarista, joka oli kaikki
jumalat luoneen äitijumalan ensimmäinen luomus. Hastar tuomittiin ahneutensa
vuoksi ikuiseen unohdukseen. Tumbbadissa vuosisatoja sitten Hastaria kuitenkin
palvottiin, minkä vuoksi paikka kirottiin ikuiseen sateeseen. Hastarin hahmo on
ilmeisesti peritty intialaiselta kauhukirjailija Narayan Dharapilta ja
inspiraatiota tarinalle on tarjonnut toinen kirjailija Shripad Narayan Pendse,
mutta varsinainen kiitos elokuvan maailmasta ja sen mytologiasta kuuluu ohjaaja-käsikirjoittaja
Barvelle, joka tosiasiassa on luonut pienten vaikutteiden pohjalta koko paketin.
Hastar on sikäli hauskasti oivallettu jumaluus, että koska hänet on tuomittu
unohdukseen, on ymmärrettävää, että tietoa hänestä ei ole muualta saatavissa.
Tumbbadia kuvatiin neljän eri monsuunin aikana |
Elokuvassa legendan mukaan Tumbbadiin on suuren kartanon
alle piilotettu satumainen aarre. Varsinainen tarina kertoo kartanon
hallitsijan perillisestä Vinyakista – pojasta, jonka ainoa ominaisuus on hänen
itsensä mukaan ahneus. Vinyakia näyttelee lapsena Dhundiraj Prabhakar Jogalekar
ja aikuisena Sohum Shah. Elokuvan kolme näytöstä kertovat Vinyakin lapsuudesta,
jossa hän on äitinsä ja veljensä kanssa pakotettu hoitamaan mystistä, karmivaa
noitaa, jolla on ikuinen nälkä. Toisessa näytöksessä Vinyak palaa
kotiseudulleen etsimään ahneuksissaan aarretta. Kun Vinyak löytää aarteen, hän
palaa Tumbbadista mukanaan vain muutama kultaraha, minkä vuoksi hän joutuu
palaamaan paikkaan uudestaan ja uudestaan. Tämä saa Vinyakin kanssa kauppaa
tekevän Raghavin (Deepak Damle) ahneuden heräämään. Kolmannessa näytöksessä
Vinyak on jo enemmän iän ja mielihalujen armoille itsensä heittänyt, kaikkeen
kyllästynyt perheenisä, joka kouluttaa poikaansa aarteen tavoittelijaksi,
vaikka salaa pitää tätä täysin epäkelpona. Elokuva pitää Tumbbadin mysteeriä
yllä taitavasti, eikä ajaudu missään vaiheessa tyhjäkäynnille. Ja lopulta kun
salaisuus paljastuu, juoni ei lässähdä vaan lähtee uuteen lentoon – tähän aika
harva kauhuelokuva pystyy. Tarinan ohella elokuva kuljettaa mielenkiintoisesti
mukanaan tarinaa Gandhin noususta, kansanliikkeestä Intian itsenäistymiseksi,
sekä itsenäistyvän valtion ensiaskelista.
Elokuva on ehkä pikemminkin fantasia- kuin kauhuelokuva,
sillä pohjimmiltaan se on synkkä satu. Sellainen perinteinen tarina, jolla on
moraalinen opetus ja jossa rangaistukset ovat kuolemaa kauheampia. Sellainen
satu, jossa noita repii kasvoistaan nauloja pois, jotta voisi syödä lapsia.
Loputon sade, loputon nälkä ja loputon ahneus värittävät sen ajoittain kauniin
harmaita näkymiä sopivan tummilla sävyillä. Jos Disneyn versiot Grimmin
veljesten saduista ovat vesitettyjä, niin kyllä Grimmin veljeksetkin tarinoita
siistivät muokatessaan vanhoista kansantarinoista satuja – ja Tumbbad
putoaa sinne synkempään laitaan niistäkin. Samalla moraalinen opetus ahneuden
rappeuttavasta vaikutuksesta on allegorinen viittaus Intian, tai minkä tahansa
maan, kehitykseen – toki samoin muutkin sadut voi lukea yhteiskunnallisina
allegorioina. Ei Tumbbad silti pelkkää synkistelyä ole – sen
pohjavireessä on huumoria ja samaa tenhoa kuin saduissa. Se on rakennettu
hienosti ja pysyy tyylilleen uskollisena – tämän vuoksi sen raakuudet eivät
sorru ylilyönteihin, eikä se esimerkiksi yritäkään säikytellä, vaan nojaa
vahvaan tunnelmaan. Länsimaisena verrokkina elokuvalle ei turhaan mainita
Guillermo del Toron loistavaa Pan's Labyrinthiä (2006).
Ahneita riivaa ikuinen nälkä |
Elokuvan tarina on rikas ja sen taustalla väijyvä
hindumytologia kiehtoo. Monista langoista kudottu elokuva pitää otteessaan ja
on hämmentävän ehyesti kerrottu. Sen tarinan kuvaileminen jälkikäteen voi
osoittautua monimutkaiseksi – minkä vuoksi en sitä tässä syvemmin edes
yrittänyt – mutta katsoessa tarina on selkeä, looginen kokonaisuus. Kuuden vuoden (!) aikana kuvattu elokuva on rakennettu taitavasti ja yllättää
katsojansa uudestaan. Lavasteet ovat upeat, maskeeraus on ensiluokkaista,
värimaailma on todella kaunis, eikä lievä cgi:n käyttö häiritse lainkaan. Bollywood-tyylistä
tanssia ja laulua elokuvassa ei ole lainkaan, mutta elokuvan upea musiikki on
kirjoitettu kertomaan elokuvan tapahtumista. Länsimaista katsojaa hymyilyttää,
mutta toki myös kutkuttaa, kun soundtrackillä laulaja reflektoi elokuvan
tapahtumia suoraan laulujen sanoituksissa. Vinyakia näyttelevä Shah tekee oivan
roolityön lähes välinpitämättömänä, ahneuden kalvamana, loputtoman kyllästyneenä,
mutta silti oudosti sydämellisenä hahmona.
Vinyak laskeutuu kaivoon |
Tumbbad on upea kokonaisuus, joka ei tietenkään
tarvitse ” intialaisesta eksotiikasta” mitään lisäpisteitä. Se kantaa
intialaisen kulttuurin piirteitä sylissään, minkä vuoksi tällaista elokuvaa ei
mielestäni olisi voitu edes tehdä länsimaissa. Tämä luonnollisesti herättää
kysymyksen siitä, mitä kaikkea hienoa me joka vuosi missaammekaan
levityskanavien ansaintalogiikan vuoksi. Olisi mahtavaa, jos tämän kautta
useampia intialaisia kauhuelokuvia päätyisi levitykseen Suomessa, tai
länsimaissa yleisemminkin. Suoratoistopalvelut toki mahdollistaisivat tämän
hetkessä, jos niiden horisontit ulottuisivat hieman kauemmas. Tässä kiteytyy
modernin elokuvalevityksen paradoksi: yhä useammat sisällöt ovat yhä useampien
tavoitettavissa, mutta yhä useampi katoaa levityskanavien mustiin aukkoihin päästämättä
ääntäkään. Samalla tuntuu turhalta antaa loistava arvosana elokuvalle, jota
kaikilla ei ole mahdollisuutta Suomessa nähdä. Mutta ei voi mitään. Tumbbad on loistava ja etsimisen
arvoinen aarre.
Lähteet:IMDB, Wikipedia, Quora, gqindia.com
Kuvat:Color Yellow Productions
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jes hyvä! Kommenttiasi tarkistetaan...