YouTuben parhaat kauhulyhärit, osa 1

Kauhun ystävälle Youtube on oikea aarreaitta. Maailma on pullollaan lyhytelokuvakilpailuita, elokuva-alan opiskelijoita lopputöineen ja ammattilaisia, jotka haluavat rukseja cv:hensä – ja usein näitä täysin ammattimaisin ottein tehtyjä lyhytelokuvia ladataan Youtubeen. Mikäs sen parempaa yleisölle sekä tekijöille! Ei tietenkään ole mitään mahdollisuutta yrittää perata kaikkea laadukasta tarjontaa, mutta tähän artikkeliin on koetettu kerätä laadukkaita lyhäreitä Youtuben kätköistä. Tällä kertaa pidetään lyhyttä kauniina – suurin osa nyt käsitellyistä lyhäreistä on vain noin kolmeminuuttisia, vain yksi yltää 8 minuuttiin. Paljon löytyy kymmenminuuttisia ja jopa pariakymmentä minuuttia hipovia elokuvia, mutta varataan niille toinen aika, ne kun vaativat vähän enemmän sulattelua. Kaikki linkit artikkelissa johtavat lyhytelokuviin Youtubeen, ellei toisin mainita, eikä lyhäreitä ole arvotettu mihinkään paremmuusjärjestykseen. Linkkien toimivuus on testattu 26.2.2020.

On hyvä muistuttaa, että monelle ammattilaiselle Youtube on ainoa kanava saada töitään suuremmalle yleisölle, vaikka tällöin toki ansaintamahdollisuudet samalla kaventuvat – jokainen Youtubeen ladattu lyhäri on siis hiellä ja verellä tuotettu lahja katsojalle. Kaikenkarvaisten pätkien joukosta löytyy todellisia menestystarinoitakin – yksi parhaista esimerkeistä on vuonna 2010 julkaistu Clown-elokuvan feikkitraileri. John Watts ja Christopher D. Ford tekivät kuvitteelliselle elokuvalleen trailerin, jonka ohjaajaksi he pokkana iskivät muka Eli Rothin. Kuultuaan trailerista Roth soitti kavereille ja kysyi tahtoivatko he tehdä ideastaan kokopitkän elokuvan! Pätevänä kauhuviihteenä ja omaperäisenä kehokauhuna toimiva Clown sai ensi-iltansa 2014 ja sittemmin John Watts on ohjannut mm. Spiderman: Homecomingin (2017) – jonka Ford oli kirjoittanut – sekä Spiderman: Far from Homen (2019).

Toinen menestystarina löytyy rakkaasta länsinaapuristamme. David F. Sandberg teki vaimonsa Lotta Lostenin kanssa 2013 lyhytelokuvan Lights Out, joka osallistui Bloody Cuts –elokuvantekijäyhteisön (kotisivu http://bloodycuts.co.uk/)  Who’s There? -lyhyelokuvakisaan, ja voitti parhaan ohjaajan palkinnon. Lyhäri on aivan järjettömän tehokas, ja sen viimeinen sekunti tekee selvää kenen tahansa yöunista! Ei ihme, että Sandberg pääsi tekemään ideansa pohjalta kokopitkän vuonna 2016, vaikka kokopitkä elokuva ei toiminut läheskään yhtä hyvin. Nimellä Ponysmasher Sandberg julkaisi muitakin kauhulyhäreitä. Pictured, Not so Fast, Coffer, Attic Panic ja Closet Space on toteutettu ilman budjettia, pelkän loistavan idean varassa kaikki, ja toimivat kuin häkä. Sittemmin Sandberg on ohjannut ensin huippumenestyneen Annabelle: Creationin (2017), ennen kuin siirtyi kaikkien kauhuohjaajien tapaan – huoh – tekemään DC:n supersankarielokuvia – Shazamin!  vuonna 2019 ja näillä näkymin Shazam-jatko-osan 2022. Kaikissa kokopitkissä on cameoroolissa luonnollisesti myös Lotta Losten!

Lights Outin lisäksi samaan Who’s There? -kisaan osallistuivat mm. kisan voittanut Play Time, joka vastaa kaikkia askarruttaneeseen kysymykseen siitä, kuinka monta säikäytystä voi tunkea kolmeen minuuttiin (vastaus on: monta!), sekä Peter Czikrain A…, joka ei välttämättä ole kovin hyvä, mutta muistuttaa, että lyhärit voivat olla näytönpaikka niin lavastukselle, maskeeraukselle kuin valaistuksellekin. Sen sijaan kisan Cut on kaikille suositeltava, hauska kauhukomediapätkä.

David F. Sandbergin saavuttaman Youtube-suosion vanavedessä Annabelle: Creationin tuottanut Warner Bros. julisti myös kilpailun, jossa etsittiin Conjuring-maailmaan sijoittuvaa kauhulyhäriä. Kisassa oli jopa osakilpailuita, ja ilmeisesti Jenkkien osakilpailun The Nurse valittiin tavallaan parhaaksi – mitä se toki onkin. Voittajan ohjannut Julian Terry on tehnyt muitakin lyhytelokuvia, joista varsinkin näppärästi nykytekniikkaan perustuva Whisper on erittäinkin hyvä kaksiminuuttinen. Mies on ilmeisesti tekemässä omaan, vuoden 2018 lyhäriinsä They Hear It perustuvaa kokopitkää (lähde), mutta valitettavasti itse lyhytelokuvaa en löydä netistä. Muita osakilpailuiden voittajia ovat Brittien The Confession, meksikolainen What’s Wrong with Mom?, ruotsalainen Blund’s Lullaby sekä kolumbialainen The Innocents – jotka tosin eivät ole meksikolaista lyhäriä lukuun ottamatta oikein mistään kotoisin. Samalla lyhärit muistuttavat siitä, että koska pariminuuttiset kauhuilut perustuvat yleensä säikäytykseen, jota rakennetaan koko ajan, näitä ei millään välttämättä jaksa katsoa useita putkeen. Mutta mitäpä siitä, pieni tauko tekee hyvää, ja sitten on hyvä vetää taas uusi jump scare putkeen!

Jack Davisin ja kauhuguru Eli Rothin perustama Crypt TV keskittyy tuottamaan kauhusisältöä YouTubeen ja tätä kautta etsimään uusia ansaitamenetelmiä lyhytelokuville. Crypt TV:n Youtube-kanavalta löytyy useita satoja pätkiä kauhufaneille: lyhytelokuvia, kauhusarjoja, creepy pastaa, haastattelua ja leffa-analyysiä. Lippulaivana koko hommalle on hyvä, loistavasti maskeerattu The Birch, joka toimii myös hyvänä porttivideona Crypt TV:n meininkiin. Täytyy myöntää, etten itse ole vielä täysin edes perehtynyt kanavan sisältöön, mutta jos The Birch uppoaa, syvempää tutustumista voi suositella! Kanavalla julkaistu, yksi harvoista 360°-kameralla kuvatuista lyhäreistä, The Turning on hauska ja katsomisen arvoinen kokeilu, mutta osoittaa pikemminkin ehkä, että 360°-kuvaus on vielä kehitysasteella, ja ainakin tällä hetkellä pelit pesevät tämänkaltaisen ilmaisun sata–nolla.

Loppuun sitten ehkä ne kaikkein vahvimmat suositukset. Englantilainen The Cat with Hands on erittäin häiriintynyt lyhyt pätkä, jonka paras osa on kummallinen, mutta toimiva stop motion -animaatio. Harmi, että kuvanlaatu on videossa heikko. 2 Am: Smiling Man on myös yksi toimivimmista ja kuuluisimmista Youtube-videoista, eikä syyttä! Oudosti Jim Carreytä muistuttava ukko on yksi kauhulyhäreiden puistattavimmista tyypeistä – tosin olisi äärimmäisen hauska nähdä, kuinka kreisiksi Jim Carrey osaisi kauhuleffapahiksen venyttää. Larry jaksaa virittää 5 minuuttia taidokkaasti tunnelmaansa ja on todella karmiva. Useissa lähteissä suositeltu Moonlight Man muistuttaa jollain tavalla Babadookia ulkotiloissa, mutta ei toki toimi ihan yhtä hyvin. He Dies at the End on taas aivan loistavasti pienillä elementeillä tehty ja metatasolla pelaava lyhäri, joka yhtä aikaa säikäyttää ja naurattaa. Se on yksi parhaista kauhulyhäreistä ikinä. Every 90’s Commercial on kuin Saturday Night Live -sketsi steroideissa: sen splatter-meininki tulee ihan puun takaa ja siinä on ihan älyttömästi tavaraa siihen nähden, että se kestää noin 2 minuuttia – se kannattaa katsoa myös uudestaankin. Viimeisenä oma suosikkini: 8-minuuttinen Peekers vuodelta 2009, joka toimii kuin häkä. Peekersin näennäisen kevyt tunnelma johtaa lopulta todella häiritsevään tulokseen, ja tavallaan tässä olisi ehdottomasti aihetta pidempäänkin elokuvaan – toki tunnelma varmaan lopulta kärsisi siitä. Leffan vanha täti on todella häiritsevä ja jää mieleen pitkäksi aikaa. On ihan hassua, että Peekers on niin karmiva, vaikka se on toteutettu niin yksinkertaisin ja pienin keinoin.

Seuraavassa YouTube-katsauksessa katsotaan pidempiä lyhytelokuvia!

PS. Kotimainen, Ilja Rautsin ohjaama Helsinki Mansplaining Massacre taas ei löydy Youtubesta, mutta se on ainakin 10 kuukautta vielä Areenassa katsottavissa, joten mars sinne, jos se on jostain syystä jäänyt väliin!