Kauhun ystävälle Youtube on oikea aarreaitta. Maailma on
pullollaan lyhytelokuvakilpailuita, elokuva-alan opiskelijoita lopputöineen ja
ammattilaisia, jotka haluavat rukseja cv:hensä – ja usein näitä täysin
ammattimaisin ottein tehtyjä lyhytelokuvia ladataan Youtubeen. Mikäs sen
parempaa yleisölle sekä tekijöille! Ei tietenkään ole mitään mahdollisuutta
yrittää perata kaikkea laadukasta tarjontaa, mutta tähän artikkeliin on
koetettu kerätä laadukkaita lyhäreitä Youtuben kätköistä. Tällä kertaa pidetään
lyhyttä kauniina – suurin osa nyt käsitellyistä lyhäreistä on vain noin kolmeminuuttisia,
vain yksi yltää 8 minuuttiin. Paljon löytyy kymmenminuuttisia ja jopa
pariakymmentä minuuttia hipovia elokuvia, mutta varataan niille toinen aika, ne
kun vaativat vähän enemmän sulattelua. Kaikki linkit artikkelissa johtavat
lyhytelokuviin Youtubeen, ellei toisin mainita, eikä lyhäreitä ole arvotettu
mihinkään paremmuusjärjestykseen. Linkkien toimivuus on testattu 26.2.2020.
On hyvä muistuttaa, että monelle ammattilaiselle Youtube on
ainoa kanava saada töitään suuremmalle yleisölle, vaikka tällöin toki
ansaintamahdollisuudet samalla kaventuvat – jokainen Youtubeen ladattu lyhäri
on siis hiellä ja verellä tuotettu lahja katsojalle. Kaikenkarvaisten pätkien
joukosta löytyy todellisia menestystarinoitakin – yksi parhaista esimerkeistä
on vuonna 2010 julkaistu Clown-elokuvan
feikkitraileri. John Watts
ja Christopher D. Ford tekivät kuvitteelliselle elokuvalleen trailerin, jonka
ohjaajaksi he pokkana iskivät muka Eli Rothin. Kuultuaan trailerista Roth
soitti kavereille ja kysyi tahtoivatko he tehdä ideastaan kokopitkän elokuvan!
Pätevänä kauhuviihteenä ja omaperäisenä kehokauhuna toimiva Clown sai ensi-iltansa 2014 ja sittemmin
John Watts on ohjannut mm. Spiderman:
Homecomingin (2017) – jonka Ford oli kirjoittanut – sekä Spiderman: Far from Homen (2019).
Toinen menestystarina löytyy rakkaasta länsinaapuristamme. David
F. Sandberg teki vaimonsa Lotta Lostenin kanssa 2013 lyhytelokuvan Lights Out,
joka osallistui Bloody Cuts –elokuvantekijäyhteisön (kotisivu http://bloodycuts.co.uk/) Who’s
There? -lyhyelokuvakisaan, ja voitti parhaan ohjaajan palkinnon. Lyhäri on
aivan järjettömän tehokas, ja sen viimeinen sekunti tekee selvää kenen tahansa
yöunista! Ei ihme, että Sandberg pääsi tekemään ideansa pohjalta kokopitkän
vuonna 2016, vaikka kokopitkä elokuva ei toiminut läheskään yhtä hyvin. Nimellä
Ponysmasher Sandberg julkaisi
muitakin kauhulyhäreitä. Pictured, Not so Fast, Coffer, Attic Panic ja Closet Space on toteutettu ilman budjettia,
pelkän loistavan idean varassa kaikki, ja toimivat kuin häkä. Sittemmin
Sandberg on ohjannut ensin huippumenestyneen Annabelle: Creationin (2017), ennen kuin siirtyi kaikkien
kauhuohjaajien tapaan – huoh – tekemään DC:n supersankarielokuvia – Shazamin! vuonna 2019 ja näillä näkymin Shazam-jatko-osan 2022. Kaikissa
kokopitkissä on cameoroolissa luonnollisesti myös Lotta Losten!
Lights Outin
lisäksi samaan Who’s There? -kisaan
osallistuivat mm. kisan voittanut Play Time, joka vastaa kaikkia
askarruttaneeseen kysymykseen siitä, kuinka monta säikäytystä voi tunkea
kolmeen minuuttiin (vastaus on: monta!), sekä Peter Czikrain A…,
joka ei välttämättä ole kovin hyvä, mutta muistuttaa, että lyhärit voivat olla
näytönpaikka niin lavastukselle, maskeeraukselle kuin valaistuksellekin. Sen
sijaan kisan Cut
on kaikille suositeltava, hauska kauhukomediapätkä.
David F. Sandbergin saavuttaman Youtube-suosion vanavedessä Annabelle: Creationin tuottanut Warner Bros.
julisti myös kilpailun, jossa etsittiin Conjuring-maailmaan
sijoittuvaa kauhulyhäriä. Kisassa oli jopa osakilpailuita, ja ilmeisesti
Jenkkien osakilpailun The Nurse
valittiin tavallaan parhaaksi – mitä se toki onkin. Voittajan ohjannut Julian
Terry on tehnyt muitakin lyhytelokuvia, joista varsinkin näppärästi
nykytekniikkaan perustuva Whisper
on erittäinkin hyvä kaksiminuuttinen. Mies on ilmeisesti tekemässä omaan,
vuoden 2018 lyhäriinsä They Hear It
perustuvaa kokopitkää (lähde),
mutta valitettavasti itse lyhytelokuvaa en löydä netistä. Muita osakilpailuiden
voittajia ovat Brittien The Confession,
meksikolainen What’s Wrong with Mom?,
ruotsalainen Blund’s Lullaby
sekä kolumbialainen The Innocents
– jotka tosin eivät ole meksikolaista lyhäriä lukuun ottamatta oikein mistään
kotoisin. Samalla lyhärit muistuttavat siitä, että koska pariminuuttiset
kauhuilut perustuvat yleensä säikäytykseen, jota rakennetaan koko ajan, näitä
ei millään välttämättä jaksa katsoa useita putkeen. Mutta mitäpä siitä, pieni
tauko tekee hyvää, ja sitten on hyvä vetää taas uusi jump scare putkeen!
Jack Davisin ja kauhuguru Eli Rothin perustama Crypt TV
keskittyy tuottamaan kauhusisältöä YouTubeen ja tätä kautta etsimään uusia
ansaitamenetelmiä lyhytelokuville. Crypt TV:n Youtube-kanavalta
löytyy useita satoja pätkiä kauhufaneille: lyhytelokuvia, kauhusarjoja, creepy
pastaa, haastattelua ja leffa-analyysiä. Lippulaivana koko hommalle on hyvä,
loistavasti maskeerattu The Birch,
joka toimii myös hyvänä porttivideona Crypt TV:n meininkiin. Täytyy myöntää,
etten itse ole vielä täysin edes perehtynyt kanavan sisältöön, mutta jos The Birch uppoaa, syvempää tutustumista
voi suositella! Kanavalla julkaistu, yksi harvoista 360°-kameralla kuvatuista
lyhäreistä, The Turning
on hauska ja katsomisen arvoinen kokeilu, mutta osoittaa pikemminkin ehkä, että
360°-kuvaus on vielä kehitysasteella, ja ainakin tällä hetkellä pelit pesevät
tämänkaltaisen ilmaisun sata–nolla.
Loppuun sitten ehkä ne kaikkein vahvimmat suositukset. Englantilainen
The Cat with Hands
on erittäin häiriintynyt lyhyt pätkä, jonka paras osa on kummallinen, mutta
toimiva stop motion -animaatio. Harmi, että kuvanlaatu on videossa heikko. 2 Am: Smiling Man
on myös yksi toimivimmista ja kuuluisimmista Youtube-videoista, eikä syyttä!
Oudosti Jim Carreytä muistuttava ukko on yksi kauhulyhäreiden puistattavimmista
tyypeistä – tosin olisi äärimmäisen hauska nähdä, kuinka kreisiksi Jim Carrey
osaisi kauhuleffapahiksen venyttää. Larry
jaksaa virittää 5 minuuttia taidokkaasti tunnelmaansa ja on todella karmiva.
Useissa lähteissä suositeltu Moonlight Man
muistuttaa jollain tavalla Babadookia
ulkotiloissa, mutta ei toki toimi ihan yhtä hyvin. He Dies at the End
on taas aivan loistavasti pienillä elementeillä tehty ja metatasolla pelaava
lyhäri, joka yhtä aikaa säikäyttää ja naurattaa. Se on yksi parhaista
kauhulyhäreistä ikinä. Every 90’s Commercial
on kuin Saturday Night Live -sketsi steroideissa: sen splatter-meininki tulee
ihan puun takaa ja siinä on ihan älyttömästi tavaraa siihen nähden, että se
kestää noin 2 minuuttia – se kannattaa katsoa myös uudestaankin. Viimeisenä oma
suosikkini: 8-minuuttinen Peekers
vuodelta 2009, joka toimii kuin häkä. Peekersin
näennäisen kevyt tunnelma johtaa lopulta todella häiritsevään tulokseen, ja
tavallaan tässä olisi ehdottomasti aihetta pidempäänkin elokuvaan – toki tunnelma
varmaan lopulta kärsisi siitä. Leffan vanha täti on todella häiritsevä ja jää
mieleen pitkäksi aikaa. On ihan hassua, että Peekers on niin karmiva, vaikka se on toteutettu niin
yksinkertaisin ja pienin keinoin.
Seuraavassa YouTube-katsauksessa katsotaan pidempiä
lyhytelokuvia!
PS. Kotimainen, Ilja Rautsin ohjaama Helsinki Mansplaining Massacre
taas ei löydy Youtubesta, mutta se on ainakin 10 kuukautta vielä
Areenassa katsottavissa, joten mars sinne, jos se on jostain syystä
jäänyt väliin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jes hyvä! Kommenttiasi tarkistetaan...